kunto

Finnish

kunta +‎ -o or earlier, originally in the sense "order".

kunto

condition (health status of a medical patient)
condition (state of any object, referring to the amount of its wear)
fitness (ability to perform a function)
shape; form (condition of personal health, especially muscular health)
Olen mahtavassa kunnossa.
I'm in a great shape.
(often in inessive singular case) order (good arrangement; opposite to chaos)
Kaikki on nyt kunnossa.
Everything is in order/straight/all right/OK/fine now.

Inflection of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		kunto	kunnot
genitive		kunnon	kuntojen
partitive		kuntoa	kuntoja
illative		kuntoon	kuntoihin
		singular	plural
nominative		kunto	kunnot
accusative	nom.	kunto	kunnot
accusative	gen.	kunnon	kunnot
genitive		kunnon	kuntojen
partitive		kuntoa	kuntoja
inessive		kunnossa	kunnoissa
elative		kunnosta	kunnoista
illative		kuntoon	kuntoihin
adessive		kunnolla	kunnoilla
ablative		kunnolta	kunnoilta
allative		kunnolle	kunnoille
essive		kuntona	kuntoina
translative		kunnoksi	kunnoiksi
abessive		kunnotta	kunnoitta
instructive		—	kunnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kunto (type valo)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kuntoni	kuntoni
accusative	nom.	kuntoni	kuntoni
accusative	gen.	kuntoni	kuntoni
genitive		kuntoni	kuntojeni
partitive		kuntoani	kuntojani
inessive		kunnossani	kunnoissani
elative		kunnostani	kunnoistani
illative		kuntooni	kuntoihini
adessive		kunnollani	kunnoillani
ablative		kunnoltani	kunnoiltani
allative		kunnolleni	kunnoilleni
essive		kuntonani	kuntoinani
translative		kunnokseni	kunnoikseni
abessive		kunnottani	kunnoittani
instructive		—	—
comitative		—	kuntoineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kuntosi	kuntosi
accusative	nom.	kuntosi	kuntosi
accusative	gen.	kuntosi	kuntosi
genitive		kuntosi	kuntojesi
partitive		kuntoasi	kuntojasi
inessive		kunnossasi	kunnoissasi
elative		kunnostasi	kunnoistasi
illative		kuntoosi	kuntoihisi
adessive		kunnollasi	kunnoillasi
ablative		kunnoltasi	kunnoiltasi
allative		kunnollesi	kunnoillesi
essive		kuntonasi	kuntoinasi
translative		kunnoksesi	kunnoiksesi
abessive		kunnottasi	kunnoittasi
instructive		—	—
comitative		—	kuntoinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kuntomme	kuntomme
accusative	nom.	kuntomme	kuntomme
accusative	gen.	kuntomme	kuntomme
genitive		kuntomme	kuntojemme
partitive		kuntoamme	kuntojamme
inessive		kunnossamme	kunnoissamme
elative		kunnostamme	kunnoistamme
illative		kuntoomme	kuntoihimme
adessive		kunnollamme	kunnoillamme
ablative		kunnoltamme	kunnoiltamme
allative		kunnollemme	kunnoillemme
essive		kuntonamme	kuntoinamme
translative		kunnoksemme	kunnoiksemme
abessive		kunnottamme	kunnoittamme
instructive		—	—
comitative		—	kuntoinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kuntonne	kuntonne
accusative	nom.	kuntonne	kuntonne
accusative	gen.	kuntonne	kuntonne
genitive		kuntonne	kuntojenne
partitive		kuntoanne	kuntojanne
inessive		kunnossanne	kunnoissanne
elative		kunnostanne	kunnoistanne
illative		kuntoonne	kuntoihinne
adessive		kunnollanne	kunnoillanne
ablative		kunnoltanne	kunnoiltanne
allative		kunnollenne	kunnoillenne
essive		kuntonanne	kuntoinanne
translative		kunnoksenne	kunnoiksenne
abessive		kunnottanne	kunnoittanne
instructive		—	—
comitative		—	kuntoinenne

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.